Pikku kukot

Pikku kukkojen lyhyt, mutta onnellinen elämä päättyi 25.11. Kukkopojat saivat lähteä ilman stressiä suoraan minun kainalosta. Nämä olivat nyt ensimmäiset omat kukot, jotka sain pistää ruuaksi. Ehkä ensi vuonna saadaan pakkaseen useampikin onnellinen kukko.

Kukko2 kurkkii puskasta

Kukko1 kiekuu viimeistä päivää

Kukko3 syöpöttelee

Meno oli jo aika kovaa pojilla. Ykkönen oli oppinut kiekumaan ja välillä roikuttiin kolmisin yhden kanan kimpussa. Kanalassa oli todella levoton tunnelma. 

Kyniminen ja suolistus alkaa jo sujua.

tipusten vaiheita

Tiput syntyivät naapurissa heinäkuussa. Synttäripäiväksi merkkasin 11.7, osa tipusista syntyi aiemmin ja osa myöhemmin. Muru syntyi viimeisenä. Kettu kanaemo hoisi lapsiaan hienosti. Nämä kolme ekaa kuvaa on otettu 12.7, tuolloin tipuja oli viisi, yhteensä niitä kuoriutui kahdeksan. Kävimme katsomassa tipusia miltei joka päivä ja vaihdoimme vesiä ja ruokkimme tipuja naapurin ollessa töissä.

Tässä kuvassa tiput ovat noin viikon ikäisiä, siipiin alkoi ilmestyä oikeita sulkia.

Tiput olivat noin neljä viikoisia, kun ne muuttivat meille. Muutaman päivän pidin niitä eristettynä isoista kanoista kuitenkin samassa tilassa ja kun isot olivat ulkona pääsivät tiput jaloittelemaan ja kokeilemaan siipiään. 8.8. tiput pääsivät parveen ja ekaa kertaa myös pihalle. Voi sitä iloa. Sisälle jätin vielä häkin turvapaikaksi, jonne vain tiput mahtuivat lautojen raoista. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin.

Ensimmäistä kertaa pihalle ja uuteen parveen. Oskari ja Sulka seuraavat tilannetta.

 

Viiru, Venla, Kukko3 ja Helmi

Etualalla Kukko2 ja Helmi, takarivi Viiru, Venla, Lumi ja Kukko1

Muru

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pikkutipujen parvi

Muru ja Kukko1

Venla

alhaalta ylös Kukko1, Venla, Helmi, Lumi, Viiru, Kukko2

Muru ja Helmi Jooan sylissä

Helmi ja Kukko3

 

Kukko1 ja Eeli

Kaikki tipuset ja Jooa ja Eeli

Miio ja Lumi, tiput reilun kuukauden ikäisenä

Murusta tuli aika nopeasti mamman murunen

rakastavat lentää ja kiipeillä, Viiru, Helmi ja pari kukkoa

Murut sylissä, tiput 2kk

Oskari näyttää Viirulle ja Venlalle herkkupaikan

Syyskuun lopussa kanat saivat tuplaverhot, ettei viima pääsisi sisälle asti aukinaisesta luukusta. Verhoja testaamassa isä ja poika.

Miltei 3kuisia lapsukaisia, Kukko3, Lumi, Helmi ja Venla

Ja Muru vaihteeksi pään päällä

Koko parvi ennen talvea.

 

 

Posted with Blogsy

Ruu täytti 10v.

Höyhenelle takki

Höyhen on Oskarin lempparirouva. Kanaparan selkä alkoi olla siinä kunnossa, että jotain täytyi tehdä. Netistä löysin ohjeen erittäin yksinkertaiseen viittaan. Reiät vain siiville ja takki päälle. Ekan yön ja päivän on pysynyt hyvin päällä. Tein ilman mittoja, joten eihän se ihan istu. Voisin kuvitella tuon nyt kuitenkin ajavan asiansa ja ehkäpä Höyhenelle saadaan talveksi höyhenet takaisin.

R.I.P Linkku

Jouduimme lopettamaan Linkun 14.7. Linkulla oli jalka vioittunut jo edellisessä kodissaan, eikä se näyttänyt paranemisen merkkejä, joten muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Kun suolistin Linkkua, sisältä löytyi myös useita isoja kasvaimia, sisäelimissä oli pienempiä kasvaimia ja selkärangassa oli jotain niin tiukasti kiinni, että olisiko sielläkin ollut kasvain. Ruokaa Linkusta ei sitten saatu. 

tiputiputipusia

Naapuriin kuoriutui kahdeksan tipulasta viime viikolla. Nämä kaverit ovat Oskari-kukkomme lapsia, joten eivät voi naapuriin jäädä. Tulevat siis meille :). Maatiaisemo Kettu hautoi munia, joiden joukossa saattoi olla niin valkoista hybridiä, ruskeaa hybridiä ja maatiaista... Eikä pois voi sulkea sekarotuista ja Brahmaakaan eli erittäin jännää nähdä minkälaista porukkaa näistä tipusista kehittyy. Ei muuta kuin kanoja toivomaan.

Kanala

Haaveissa on ollut kanala jo useamman vuoden ajan, mutta kanalan rakentaminen ei ole päässyt tekemättömien asioiden listalla tarpeeksi korkealle. Tähänkin saatiin muutos naapurin toimesta. Toukokuussa naapuri heitti ilmaan ehdotuksen, että hän alkaisi säilyttämään Alhon kantaa, JOS me ottaisimme hänen muunrotuiset kanat ja kukon. Samana iltana päätimme ottaa sekalaisen seurakunnan aidan takaa ja näin ollen olisi pakko saada kanala kuntoon ( ja yläkerran remontti jäihin ;)).

Kanala projekti oli alkanut jo oikeastaan kesällä-11, joten 'navetan' runko oli jo valmiina vanhan kivijalan päällä. Nyt kesäkuussa S ahkeroi koko alkulomansa kanalaa; kanala osuuden seinänrungot, lattiaan eristystä, seiniin eristystä, lattiaan uutta betonia, seinien sisäpinnat, sisäkatto... Pappa oli auttamassa ja teki sähköjuttujakin. Mökkireissun jälkeen oli vuorossa oikeastaan enään viimeistelyä; kalkitseminen, orret, pesät, ovi yms. Vielä on tekemättä monta hommaa ennen talvea... Loput eristykset, vesikatto, ovia ja muuta 'pientä'. Eristystarpeet ja vesikatto saatiin/saadaan kätevästi kierrätettyä talon kattoremontin yhteydessä tulleesta purkujätteestä.

30.6 kanojen käytyä nukkumaan menimme naapurin kanssa siirtämään kanasia meille. Olimme varustautuneet otsalampuilla ja koirien kevythäkillä. Naapuri otti kanoja kiinni ja minä pidin häkillä vahtia, pari ekaa kanaa onnistui rauhallisissa merkeissä, mutta sitten otukset heräsivät ja syntyi pieni paniikki. Kaikki (paitsi Linkku) saatiin kuitenkin vahingoittumattomina kyytiin ja rauhoittuivat häkkiin. Ja eikun kantamaan, oli yllättävän rankkaa kantaa kukkoa ja kuutta kanaa. Ähisimme ja kikatimme. Emme olisi mahtuneet naapurin portista suoraan tielle, joten jouduimme tekemään lenkin metsän kautta ja sitten loppu matkan tietä pitkin. Turvallisesti perillä ja kanaset suuntasivat samantien uusille orsilleen. Linkku, joka oli loukannut jalkansa jo aiemmin, saapui seuraavana päivänä naapurin kainalossa. Sen tilaa seurailemme, saa nähdä joudummeko heti tosi toimiin :(.

Tänään saadaan kanojen ulkoaitaus valmiiksi ja huomenna pääsevät vihdoin pihalle. Ulkoaitauksesta olen joutunut kääntämään maata monesta kohtaa, koska maaperästä löytyy tiesmitä roskaa, lasinsiruja ja nauloja. Olemme myös varmuudeksi lapioineet kasvimaalta rikkaruohokasvustoa multapaakkuineen pahimpiin kohtiin, niin ettei maasta pääsisi nousemaan mitään epämääräistä, jos ja kun sinne vielä jotain jäi.Oskari-kukolle ja rouville tulee myös oma sivu, kunhan kerkiän.

12.6 Kora tupsahti laumaamme

Odotin salukivauvaa paristakin mielenkiintoisesta yhdistelmästä, kunnes kesän aikana aloin todella miettiä, mitä minä koiralta tällä hetkellä toivoisin. Kävin katsomassa parikin kertaa dalmatialaispentuetta tässä lähellä, mutta jokin esti minua varaamasta pilkkulasta. 

Sitten 11.6 sain naapurilta viestin, että hänellä olisi tiedossa meille juuri sopiva saksanpaimenkoira tyttönen, joka oli haettu ensimmäisestä kodistaan pois. Seuraavana päivänä lähdin naapurin ja Eelin kanssa katsomaan pentua. Kasvattajat tekivät minuun vaikutuksen rauhallisella käytöksellään ja hiljaisella koirien käskytyksellään ja Kora vaikutti kaikinpuolin tasapainoiselta niin luonteeltaan kuin rakenteeltaankin. Se oli siinä, ei tarvinnut enää miettiä :). 

Kuukauden yhteiselon jälkeen kaikki näyttää lupaavalta. Kora on itsevarma, ystävällinen, mielyttämisenhaluinen,rauhallinen (jos pennusta voi niin sanoa)... kaikinpuolinen tervepäisen oloinen tyttö. Olemme niin iloisia hänestä. 

Kora saa oman sivun kunhan saamme omistajuusasiat kuntoon.