iloa ja surua

Kanalaelämässä ollaan koettu melkoista vuoristorataa huhti- ja toukokuun aikana. Lumi hautoi tunnollisesti 11 munaa, munat olivat viime kesäisten nuorten munia (Lumi, Muru, Viiru, Venla, Helmi). 7.4 syntyi Martta ja Kerttu, 9.4 Pertti, Kukko ja Myrtti, 10.4 Terttu ja 11.4 Hertta. Tiput olivat pirteitä ja hyvinvoivia ja olimme niin onnellisia pikkuisista. 

Kerttu ja Lumi

Kaikki paitsi Hertta parin päivän ikäisinä

Myrtti Lumin kyydissä

                      pikkuset poseeraa pääsiäisenä 

15.4 meidän jättikana Kaahali aloitti myös hautoimisen, hänen alleen pistin kahden oman munansa lisäksi, yhden hybridi munan ja kavereilta hain seitsemän orpingtonkanan munaa. Kaahalin hautominen ei mennyt ihan yhtä huolellisesti, kuin Lumin. Kaahali talloi munia rikki, niin että lopussa oli jäljellä enää kuusi munaa. Muutenkin Kaahali oli huolettomampi munien suhteen, saattoi lähteä pihalle kylpemään tai kuopsuttelemaan ja palasi sitten tovin kuluttua hautomaan.
 Lumin tiput kehittyivät hienosti, saivat olla pari viikkoa eristettynä muista omassa häkissään ja sitten yhdistyivät parveen ilman mitään ongelmaa ja aloittivat ulkoilun.
Toukokuussa alkoi sitten onni kääntyä. 16.5 meidän Lempi kana kuoli äkillisesti. Ilmeisesti jokin hybridille tyypillinen munintaan liittyvä ongelma, koska takapäästä valui valkuaista. Lempin tila heikkeni yhden yön aikana ja seuraavana päivänä hän löytyi kuolleena pesästä. Siitä seuraavana päivänä kuoli sitten Martta-tipu, minun huolimattomuuttani. Neljä tipua oli löytäneet ulkotarhasta kolon josta olivat joutuneet väärälle puolelle aitaa ja ennen kuin ehdin suorittamaan pelastusoperaatiota Uni-saluki oli tappanut Martan, voi surua. Silloin ajattelin, että no tällaista sattuu onneksi muut ovat hengissä.
9.5 Kaahalille syntyi ainoaksi jäänyt tirppana. Hänet ristittiin komeasti Lilleri Lalleri Kotkaseksi. Hän on musta orpington, toivotaan että kana. Kaahali hoitaa häntä hellästi ja suojelee ainokaistaan ihmisiltä yllättävänkin tomerasti.
15.5 olikin sitten melkoinen surunpäivä. Lumi oli vieroittanut tipunsa jo neljäviikkoisina eli suunnilleen Lilleri Lallerin syntymän aikoihin. Tiput pärjäsivät kyllä oikein hyvin, mutta tänä kyseisenä iltana olivat ilmeisesti jääneet ulkotarhaan ilman muita kanoja ja varikset olivat iskeneet, jälki oli masentavaa. Kanalan iltatoimet vaihtuivat epäuskoiseen olotilaan, kolme nuorikkoa lojui päättöminä tarhassa. Varikset olivat pelästyneet ilmeisesti miestäni, joka oli lähestynyt kanalaa, ja jättäneet ruokailun kesken. Lumin katraasta pelastui vain valkoiset kanat Kerttu ja Terttu ja mustavalkoinen kukko Pertti. Lyhyeksi jäi Hertan, Myrtin ja Kukon elämä. Kantapään kautta piti tämäkin sitten oppia, ulkotarhassa täytyy olla jonkinmoinen katto. Koska meillä on kanoilla aika iso aitaus ja siellä on puita, väsäsimme sinne viikonloppuna kattoviritelmän siimasta ja foliosta. Toivomme, että varikset nyt tajuaisivat jättää kanat rauhaan.
Kuvia lisää myöhemmin.

tipuja?

Meillä haudotaan. Lumi on kököttänyt pesässä nyt 21vrk ja jännityksellä odotamme tipuja kuoriutuvaksi hetkenä minä hyvänsä. Alla on 11 munaa, joista yhdeksän omien nuorien munia ja kaksi Alhon munaa. Jännää. 

Pikku kukot

Pikku kukkojen lyhyt, mutta onnellinen elämä päättyi 25.11. Kukkopojat saivat lähteä ilman stressiä suoraan minun kainalosta. Nämä olivat nyt ensimmäiset omat kukot, jotka sain pistää ruuaksi. Ehkä ensi vuonna saadaan pakkaseen useampikin onnellinen kukko.

Kukko2 kurkkii puskasta

Kukko1 kiekuu viimeistä päivää

Kukko3 syöpöttelee

Meno oli jo aika kovaa pojilla. Ykkönen oli oppinut kiekumaan ja välillä roikuttiin kolmisin yhden kanan kimpussa. Kanalassa oli todella levoton tunnelma. 

Kyniminen ja suolistus alkaa jo sujua.

tipusten vaiheita

Tiput syntyivät naapurissa heinäkuussa. Synttäripäiväksi merkkasin 11.7, osa tipusista syntyi aiemmin ja osa myöhemmin. Muru syntyi viimeisenä. Kettu kanaemo hoisi lapsiaan hienosti. Nämä kolme ekaa kuvaa on otettu 12.7, tuolloin tipuja oli viisi, yhteensä niitä kuoriutui kahdeksan. Kävimme katsomassa tipusia miltei joka päivä ja vaihdoimme vesiä ja ruokkimme tipuja naapurin ollessa töissä.

Tässä kuvassa tiput ovat noin viikon ikäisiä, siipiin alkoi ilmestyä oikeita sulkia.

Tiput olivat noin neljä viikoisia, kun ne muuttivat meille. Muutaman päivän pidin niitä eristettynä isoista kanoista kuitenkin samassa tilassa ja kun isot olivat ulkona pääsivät tiput jaloittelemaan ja kokeilemaan siipiään. 8.8. tiput pääsivät parveen ja ekaa kertaa myös pihalle. Voi sitä iloa. Sisälle jätin vielä häkin turvapaikaksi, jonne vain tiput mahtuivat lautojen raoista. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin.

Ensimmäistä kertaa pihalle ja uuteen parveen. Oskari ja Sulka seuraavat tilannetta.

 

Viiru, Venla, Kukko3 ja Helmi

Etualalla Kukko2 ja Helmi, takarivi Viiru, Venla, Lumi ja Kukko1

Muru

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pikkutipujen parvi

Muru ja Kukko1

Venla

alhaalta ylös Kukko1, Venla, Helmi, Lumi, Viiru, Kukko2

Muru ja Helmi Jooan sylissä

Helmi ja Kukko3

 

Kukko1 ja Eeli

Kaikki tipuset ja Jooa ja Eeli

Miio ja Lumi, tiput reilun kuukauden ikäisenä

Murusta tuli aika nopeasti mamman murunen

rakastavat lentää ja kiipeillä, Viiru, Helmi ja pari kukkoa

Murut sylissä, tiput 2kk

Oskari näyttää Viirulle ja Venlalle herkkupaikan

Syyskuun lopussa kanat saivat tuplaverhot, ettei viima pääsisi sisälle asti aukinaisesta luukusta. Verhoja testaamassa isä ja poika.

Miltei 3kuisia lapsukaisia, Kukko3, Lumi, Helmi ja Venla

Ja Muru vaihteeksi pään päällä

Koko parvi ennen talvea.

 

 

Posted with Blogsy

Ruu täytti 10v.

Höyhenelle takki

Höyhen on Oskarin lempparirouva. Kanaparan selkä alkoi olla siinä kunnossa, että jotain täytyi tehdä. Netistä löysin ohjeen erittäin yksinkertaiseen viittaan. Reiät vain siiville ja takki päälle. Ekan yön ja päivän on pysynyt hyvin päällä. Tein ilman mittoja, joten eihän se ihan istu. Voisin kuvitella tuon nyt kuitenkin ajavan asiansa ja ehkäpä Höyhenelle saadaan talveksi höyhenet takaisin.

R.I.P Linkku

Jouduimme lopettamaan Linkun 14.7. Linkulla oli jalka vioittunut jo edellisessä kodissaan, eikä se näyttänyt paranemisen merkkejä, joten muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Kun suolistin Linkkua, sisältä löytyi myös useita isoja kasvaimia, sisäelimissä oli pienempiä kasvaimia ja selkärangassa oli jotain niin tiukasti kiinni, että olisiko sielläkin ollut kasvain. Ruokaa Linkusta ei sitten saatu.