iloa ja surua

Kanalaelämässä ollaan koettu melkoista vuoristorataa huhti- ja toukokuun aikana. Lumi hautoi tunnollisesti 11 munaa, munat olivat viime kesäisten nuorten munia (Lumi, Muru, Viiru, Venla, Helmi). 7.4 syntyi Martta ja Kerttu, 9.4 Pertti, Kukko ja Myrtti, 10.4 Terttu ja 11.4 Hertta. Tiput olivat pirteitä ja hyvinvoivia ja olimme niin onnellisia pikkuisista. 

Kerttu ja Lumi

Kaikki paitsi Hertta parin päivän ikäisinä

Myrtti Lumin kyydissä

                      pikkuset poseeraa pääsiäisenä 

15.4 meidän jättikana Kaahali aloitti myös hautoimisen, hänen alleen pistin kahden oman munansa lisäksi, yhden hybridi munan ja kavereilta hain seitsemän orpingtonkanan munaa. Kaahalin hautominen ei mennyt ihan yhtä huolellisesti, kuin Lumin. Kaahali talloi munia rikki, niin että lopussa oli jäljellä enää kuusi munaa. Muutenkin Kaahali oli huolettomampi munien suhteen, saattoi lähteä pihalle kylpemään tai kuopsuttelemaan ja palasi sitten tovin kuluttua hautomaan.
 Lumin tiput kehittyivät hienosti, saivat olla pari viikkoa eristettynä muista omassa häkissään ja sitten yhdistyivät parveen ilman mitään ongelmaa ja aloittivat ulkoilun.
Toukokuussa alkoi sitten onni kääntyä. 16.5 meidän Lempi kana kuoli äkillisesti. Ilmeisesti jokin hybridille tyypillinen munintaan liittyvä ongelma, koska takapäästä valui valkuaista. Lempin tila heikkeni yhden yön aikana ja seuraavana päivänä hän löytyi kuolleena pesästä. Siitä seuraavana päivänä kuoli sitten Martta-tipu, minun huolimattomuuttani. Neljä tipua oli löytäneet ulkotarhasta kolon josta olivat joutuneet väärälle puolelle aitaa ja ennen kuin ehdin suorittamaan pelastusoperaatiota Uni-saluki oli tappanut Martan, voi surua. Silloin ajattelin, että no tällaista sattuu onneksi muut ovat hengissä.
9.5 Kaahalille syntyi ainoaksi jäänyt tirppana. Hänet ristittiin komeasti Lilleri Lalleri Kotkaseksi. Hän on musta orpington, toivotaan että kana. Kaahali hoitaa häntä hellästi ja suojelee ainokaistaan ihmisiltä yllättävänkin tomerasti.
15.5 olikin sitten melkoinen surunpäivä. Lumi oli vieroittanut tipunsa jo neljäviikkoisina eli suunnilleen Lilleri Lallerin syntymän aikoihin. Tiput pärjäsivät kyllä oikein hyvin, mutta tänä kyseisenä iltana olivat ilmeisesti jääneet ulkotarhaan ilman muita kanoja ja varikset olivat iskeneet, jälki oli masentavaa. Kanalan iltatoimet vaihtuivat epäuskoiseen olotilaan, kolme nuorikkoa lojui päättöminä tarhassa. Varikset olivat pelästyneet ilmeisesti miestäni, joka oli lähestynyt kanalaa, ja jättäneet ruokailun kesken. Lumin katraasta pelastui vain valkoiset kanat Kerttu ja Terttu ja mustavalkoinen kukko Pertti. Lyhyeksi jäi Hertan, Myrtin ja Kukon elämä. Kantapään kautta piti tämäkin sitten oppia, ulkotarhassa täytyy olla jonkinmoinen katto. Koska meillä on kanoilla aika iso aitaus ja siellä on puita, väsäsimme sinne viikonloppuna kattoviritelmän siimasta ja foliosta. Toivomme, että varikset nyt tajuaisivat jättää kanat rauhaan.
Kuvia lisää myöhemmin.